Tapio Nurminen

Yksi käsittämättömimpiä asioita Heikki Ylikankaan Romahtaako rintama -teoksessa on kohta, jossa Ylikangas päättelee tilastollisen analyysin pohjalta karkureita kuolleen noin 350 (ss. 218-222). Ylikankaan mukaan tämäkin arvio on “ehdottomasti pikemmin liian alhainen kuin ylimitoitettu.” (s. 222) Ylikangas päätyy arvioonsa yksinomaan kaatuneiden tietokannan perusteella. Koska upseereita esiintyy kadonneiden joukossa vähemmän kuin miehistöä, Ylikangas päättelee, että miehistöä on […]

Tässä blogissa olen esitellyt niitä ilmiöitä, joihin törmäsin tehdessäni arkistotutkimusta Joutsan ja Luhangan veteraanimatrikkeleja varten. Noin 2000 miehen kantakorttiaineistossa tuli vastaan myös jonkin verran karkureita, yhteensä noin 30-40 miestä. Jos joskus ehdin väitöskirjaani tekemään, minun pitäisi pohtia vielä tarkemmin, löytyisikö karkureista jotain yhdistävää tekijää. Se mielikuva, joka minulle jäi, oli se, että ilmiö oli kovin […]

Muutaman viikon ajan on nyt tullut ruodittua viimeaikaista sotakeskustelua ja etenkin Heikki Ylikankaan Romahtaako rintama -teosta. Ylikankaan teoksessa esiintyviä asiavirheitä tärkeämpi kysymys on tietenkin teoksen perusasetelma: ammuttiinko sodan aikana enemmän omia miehiä kuin tähän asti on uskottu? Olen joutunut pohtimaan tätä asiaa viime aikoina useampaankin kertaan. Kirjoitin Ylikankaan teoksesta ja Viipuri 1944 -kirjasta arvostelun, joka […]

Aika hauska oli Heikki Ylikankaan Romahtaako rintama -teoksessa esiintyvä toteamus, että kaikkea lähdemateriaalia ei ole käyty läpi “valtaisan työmäärän takia” (s. 180; myös s. 189 ja s. 221). Mitäpäs sitä turhaan tutkimaan, kun kirjoja voi julkaista muutenkin. Ikävä kyllä historiantutkimus on valtavan hidastempoista hommaa. Hyvin tehty työ edellyttää satoja arkistossa istuttuja tunteja, ja työ vaatii […]

Vasta muutama vuosi sitten, kun aloin tutkia vuosien 1939-45 tapahtumia Suomessa, aloin ymmärtää miten paljon sotakokemukseen vaikutti se, mihin ikäluokkaan mies sattui kuulumaan. Ainoastaan kuusi ikäluokkaa (1912–1917 syntyneet) palveli kokonaisuudessaan sekä talvi- että jatkosodassa ilman katkoksia. Muut olivat joko liian nuoria (tulivat rintamalle vasta kesken sodan) tai liian vanhoja (kotiutettiin välillä). Tosin myös 1918 syntyneistä […]

Haastatteluin en ole saanut kesäkuun kymmenestä päivästä (10.6.-20.6.) juuri mitään irti. Yksi veteraani kyllä totesi, että hän ihmettelee sotakirjoja lukiessaan, että missä nuo kirjoittajat ovat olleet, kun pystyvät niin tarkasti kuvaamaan päiviä, jotka olivat yhtä kaaosta. Olen siis muodostanut käsitykseni kesäkuusta 1944 lähinnä kertomusten aukkojen ja parin päiväkirjan perusteella. Muistin aukot kertovat ainakin jatkuvasta hermopaineesta […]

Heikki Ylikankaan tuotannon yksi merkillepantavia piirteitä on halu löytää suuria käännekohtia. Yksi Ylikankaan tunnetuimmista teoksista on vuonna 1986 ilmestynyt Käännekohdat Suomen historiassa. Vuonna 2007 ilmestyi Suomen historian solmukohdat, joka jatkaa aiemman teoksen jalanjäljillä. Käännekohtia Ylikangas tuntuu etsivän myös Romahtaako rintama -teoksessa. Erityisenä rajapyykkinä hän pitää kesäkuun 19. päivää 1944, jolloin Päämajan tiedusteluosaston päällikkö eversti Aladar […]

Kannaksen läpijuoksua kesäkuussa 1944 ja sen syitä on analysoitu paljon. Yksi tekijä, jota en ole juurikaan nähnyt kirjallisuudessa pohdittavan, on miesten puutteellinen valmistautuminen kuolemaan. Asemasodan aikana moni oli tuudittautunut ajatukseen siitä, että sodasta voisi selvitä hengissä. Tällainen ajatus on sotilaalle haitaksi. Tämä käsitys tuli esille haastattelussa, jonka tein Luhangassa maaliskuussa 2003. Haastattelemani JR 1:n veteraani […]

Heikki Ylikangas kirjoittaa teoksessaan Romahtaako rintama? hauskasti Jukka Rislakista, joka ei Ylikankaan mukaan ole “kuka tahansa päivälehden rivitoimittaja historiantutkimuksen näkökulmasta” (s. 15); onhan Rislakki saanut valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1986. Tieto-Finlandia -ehdokkaana hän oli vuonna 1998. En tunne Rislakin tuotantoa tarpeeksi hyvin voidakseni arvioida häntä tutkijana. Joskus opiskeluaikana tuli hiukan luettua Rislakin 1980-luvulla ilmestyneitä vakoilukirjoja, ja […]

Sota-aika muutti suomalaista aliupseeristoa voimakkaasti. Siinä missä ennen sotia valtaosa aliupseereiksi koulutetuista oli suojeluskuntalaisia, sodan aikana poliittinen tausta menetti merkityksensä. Nyt ylennykset saatiin ansioista, ei poliittisen katsantokannan mukaan. Ylikankaan mukaan “sekä aliupseerit ja etenkin upseerit olivat karkureitten riveissä suuria harvinaisuuksia.” Tämä johtui Ylikankaan mukaan siitä, että “jo aliupseereiksi koulutettavien poliittinen tausta selvitettiin tarkoin.” (s. 280) […]