Tapio Nurminen

Sota-aika muutti suomalaista aliupseeristoa voimakkaasti. Siinä missä ennen sotia valtaosa aliupseereiksi koulutetuista oli suojeluskuntalaisia, sodan aikana poliittinen tausta menetti merkityksensä. Nyt ylennykset saatiin ansioista, ei poliittisen katsantokannan mukaan.

Ylikankaan mukaan “sekä aliupseerit ja etenkin upseerit olivat karkureitten riveissä suuria harvinaisuuksia.” Tämä johtui Ylikankaan mukaan siitä, että “jo aliupseereiksi koulutettavien poliittinen tausta selvitettiin tarkoin.” (s. 280)

Ylikankaan logiikka on virheellinen. Vuonna 1944 aliupseereista jo suuri osa tuli työväestön ja maaseudun pientilallisten piiristä. Heitä ei pitänyt rintamalla poliittinen näkemys vaan vastuuntunto, sama vastuuntunto, jonka avulla he olivat ylennyksensä hankkineet.

“Suurina harvinaisuuksina” karkurialiupseereita ei kuitenkaan voi pitää. Jukka Kulomaan tekemässä laskelmassa aliupseereita oli karkureista 8,6 % (Käpykaartiin?, s. 283). Vain upseeristossa karkuruus oli todella harvinaista.