Tapio Nurminen

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen heinäkuun numerossa ilmestyi Ilkka Malmbergin mielenkiintoinen artikkeli Suomen pitäjistä. Malmberg etsi suomalaista kuntaa, johon sota ei olisi koskenut. Yhtenä ehdokkaana kirjoittaja nosti esiin Leivonmäen. Pitäjä täyttäisi Malmbergin mukaan rauhanomaisuuden kriteerit Toivakan ja Hankasalmen tavoin. Vielä 1700-luvun alussa Leivonmäki oli lähes asumatonta metsää. Malmberg kuitenkin hylkäsi Leivonmäen, kun pitäjä yhdistyi Joutsaan vuoden 2008 alusta eikä sitä enää ole olemassa itsenäisenä kuntana.

Ihan lintukoto Leivonmäkikään ei kuitenkaan ole ollut. Toukokuussa 1918 myös siellä tapahtui sotaan liittynyt veriteko. Onni Nojanen, 26-vuotias vuokraajan poika, oli pakoillut kutsuntaa. Eräs suojeluskuntalainen ampui hänet kuoliaaksi 20.5.1918 – siis varsinaisten vihollisuuksien jo päätyttyä.

Millä perusteella Joutsa ja Luhanka ovat joutuneet sotaisten kuntien listalle, ei selviä Malmbergin jutusta. Ehkä perusteena ovat 1900-luvun väkivaltaisuudet? Luhangassa tapahtui keväällä 1918 samantapainen veriteko kuin Leivonmäelläkin. Luhangassa ammuttiin 30-vuotias suutari Nikodemus Ahonen. Mies vangittiin 24.4.1918 ja teloitettiin Luhangan kirkonkylässä seuraavana päivänä.

Joutsan ja Hartolan rajamailla puolestaan ammuttiin pidätystilanteen yhteydessä elokuussa 1944 työvelvollinen Antti Nieminen. Niemisen tapauksesta löytyy lisätietoja toisesta blogimerkinnästä. Myös yhdestä vuonna 1918 Joutsassa tapahtuneesta teloituksesta on viitteitä, vaikka tapausta ei ole dokumentoitu.

Liekö Joutsalla, Luhangalla ja Leivonmäellä muutakin sotaisaa paikallishistoriaa? 1400-luvulla Hämeen ja Savon välinen raja kulki Joutsan itäosissa. Myös tuona aikana aseet ovat saattaneet puhua Joutsassa. Samoin Joutsan Laitjärvellä väki piiloutui isonvihan aikana metsiin, vaikka venäläiset taisivat jättääkin pitäjän tuolloin rauhaan.