07.10.2008 ... 20:54
Teloitettu totuus
Niinhän tässä sitten kävi, että blogiin kirjoittamiselle ei kerrassaan ole ollut aikaa. Edellinen merkintä on tämän vuoden tammikuulta…
Jotain tässä välissä olen sentään ehtinyt saada aikaan eli kirjoitin artikkelin tänään ilmestyneeseen Teloitettu totuus – kesä 1944 -teokseen. Lisätietoa kirjasta löytyy muun muassa teoksen kustantajan eli Ajatus Kirjojen verkkosivuilta.
Myös professori Ylikangas on taas aktivoitunut; kirjaa lukematta hän ehti jo kommentoida teosta eilen blogissaan. Pasi Jaakkosen ja allekirjoittaneen tekstit hän ohitti sillä, että meiltä molemmilta puuttuu tutkijanpätevyys. En oikein tiedä, mitä Ylikangas pitää tutkijan mittapuuna; vaaditaanko siihen tohtorin tutkinto? Mielestäni Helsingin yliopiston historian laitoksen tarjoaman opetuksen pitäisi katsoa antaneen ainakin alustavat valmiudet tutkimustyöhön.
Tämänpäiväinen julkistamistilaisuus meni vähän jankkaamiseksi. Toisella puolella kirjan toimittajat, toisella emeritusprofessori Ylikangas. Omasta puolestani joudun toteamaan, että ymmärrän kyllä professori Ylikankaan näkemyksen siitä, että historiankirjoituksessa pitää voida spekuloida myös asioilla, joille ei löydy vahvistusta asiakirjoista. Itsekin oletan, että kesällä 1944 on tapahtunut yksittäisiä ampumistapauksia omien kesken, joita ei pystytä dokumentein vahvistamaan.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tekojen takana olisi ollut mitään organisoitua suunnitelmaa. Rintamaolosuhteissa saattoi hyvinkin tapahtua asioita, joita ei laitettu kirjoihin eikä kansiin. Silti en millään pysty uskomaan, että kyseessä olisi peräti 250 omien toimesta ammuttua. Ottaen huomioon miten tarkat henkilöasiakirjat miehistä on laadittu, tuollaisen miesmäärän eliminoiminen tuntuu täysin uskomattomalta.
6 Comments
October 8th, 2008 at 11:17
Romahtaako rintama kirjassa Ylikangas kirjoittaa että Mannerheim sai tiedustelutietojen perusteella tietää että venäläiset ei tähtää koko suomen miehittämiseen, kun oli alkanut tulla tietoja että venäläiset siirtävät raskasta kalustoa pois päin rintamalta…Suora lainaus kirjasta:”ratkaisu merkitsi päätepistettä johdon empivälle suhtautumiselle karkuruuteen ja massapakoihin asemista.”eli ei pelätty enää miehitystä ja voitiin ottaa kovat keinot käyttöön karkurien rangaistuksiin.Minusta ainakin aika rohkeasti päätelty,ettei enää pelätty että venäläiset valtaa maan ja sitten alettiin teloitaan karkureita ilman pelkoa että joudutaan vastuuseen siitä koska maata ei miehitetäkään,tätähän tässä vissiin meinataan ainakin kun ajattelen asiaa näin historian harrastelijan aivoilla.
October 8th, 2008 at 16:14
Olin paikalla 7.10. Minusta tilaisuus oli varsin onnistunut tiettyine puutteineenkin. Olisi kyllä ollut reilua antaa Ylikankaalle kirja ennalta tutdstuttavaksi. Nyt hän yritti vanhalla rutiinilla selviytyä todella ankarasta kritiikistä. Menestys oli kehno.
Ylikangashan mitätöi blogissaan myös Niemisen ja Lindstedtin. Kyse linee siitä, että kun oma tieto ei riitä, yritetään vastatiedon esittäjät mitätöidä
Minusta Ylikankaan perusvirhe omassa krijassan on se, että hän väittää salaiset ja laittomat teloitukset toimeenpannun 10 km päivässä perääntyvän armeijan pysäyttämiseksi. Kuitenkin armeija pysähtyi Kannaksella käskyn mukaan juuri 20. päivä, jolloin Ylikangas väittää annetun käskyn teloituksista. Viipuri tosin menetettiin, mutta ei mitään perääntymistä enää varsinaisexsti tapahtunut. Ja miten väitetyt teloitukset olisivat voineet vaikuttaa rintamajoukkohin, kun teloitukset Ylikankaan mukaan nimenomaan salattiin joukoilta. Koko teorialta on jo tällä pohja pois.
October 8th, 2008 at 16:26
@juha:
Ylikankaan logiikka tuolla kohtaa on aivan järjetön. Hänellä tuntuu olevan jatkuva tarve löytää historiasta “suuria käännekohtia” draaman tunnetta vahvistaakseen. En tunne Päämajan tiedusteluraportteja, mutta vaikka tuollainen raportti olisikin laadittu 19.6., on vaikea uskoa että yhden ainoan raportin perusteella olisi koko tilannekuva kerralla muuttunut. Eikö vanhemmat ikäluokat olisi saman tien voinut jättää takaisin kotirintamalle, kun Päämajan selvännäkijät olivat jo ennustaneet, ettei maata aiotakaan miehittää.
Erittäin opportunistiselta kuulostaa minustakin Ylikankaan väite siitä, että teloituksiin uskallettiin ryhtyä vasta sitten, kun upseerit ymmärsivät että maan itsenäisyys säilyisi eivätkä he joutuisi edesvastuuseen teoistaan.
@Ilmo Kekkonen:
Kiitokset taas kommenteista, oli mukava tavata myös kasvotusten.
October 10th, 2008 at 15:07
Uusimmassa blogissaan 10.10 Ylikangas taas yllättää. Yllätys ei ole se, ettei hän hyväksy Jokisipilän kritiikkiä, eikä pidä kriitikoitaan pätevinä tutkijoina, vaan se, että hän onkin tehnyt pelkän arvion “omin asein ammutuista”. Ei siis tutkimusta salaa ja laittomasti teloitetuista, niin kuin moni varmaan alusta alkaen on ymmärtänyt.. Tosin arvio on tehty erityisen pätevin perusteluin eli tutkijan omalla päättelyllä.
Vastapuoli on vain kantanut virallisia lähteitä painoon.
Varsinainen asiani on se, että hän väittää Sinun jättäneen huomiotta Ylikankaan itsensä tärkeimmän lähteen eli pykälän, jonka perusteella kutsuntatoimistot saivat vastoin lääkärinlausuntoa hylätä miehen “yhteiskunnallisesti vaarallisena”. Miten on, oletko tämän ottanut huomioon? Minusta kirjoittamasi kohta on erinomaisen hyvä ja tarkasti tutkittu. Johtuneeko siitä, että omat selvittelyni ovat yleispiirtein lähes identtiset??!!
October 12th, 2008 at 10:06
@Ilmo:
Olen tällä hetkellä etäyhteyksien varassa, joten en pysty heti vastaamaan. Kuulemma aiheesta on kirjoitettu myös Helsingin Sanomissa. Lienee paikallaan, että tutustun ensin siihen, mitä Ylikangas on viime päivinä kirjoittanut ja palaan sitten asiaan.
October 28th, 2008 at 21:37
Terve.Luin äskettäin loppuun kirjan teloitettu totuus ja kiitämpä että oli todella mielenkiintonen ja perusteellisesti laadittu teos.
Kirja pidättäytyi koko ajan vankalla asia linjalla ja historiallisissa totuuksissa ja oikeiksi todistetuissa asia yhteyksissä.Todella hieno teos.Kaikki oli perusteltua ja varmistettua tietoa erilaisin asiaan kuuluvin dokumentein,joita oli helppo seurata ja pysyä maallikkonakin mukana hyvin tilanteen kehityksessä.
Ylikankaan romahtaako rintama teos oli täynnä arveluja ja tekijän olettamuksia joilla ei ole todellisuus pohjaa eikä mitään todistettua dokumenttia millä todistetaan että suurhyökkäyksen aikana rintamakarkureita teloitettiin satamäärin ja sitten vielä se että hän laskee rintamalla karkureiksi teloitettujen mukaan tapauksia jossa teloitetut olivat desantteja,selustassa kiinni saatuja sabotäärejä ja usein vielä venäläisiä! tai selustassa kiinni otettuja metsäkaartilaisia ynnä muita murhamiehiä,eipä oikein kestä tuommoinen tutkimus tarkastella lähemmin päivänvalossa,romahtaa kuin korttitalo,ja vielä emiritusprofessorin kirjoittama kirja,paremminkin satusetä olisi osuvampi nimitys.
Jätä kommentti
En halua täyttää nettiä roskalla, joten kommentit tarkastetaan ennen julkaisua.